Ravintola Töölönranta - Ihan kiva paikka

Ravintola Töölönranta
Helsinginkatu 56
00260 Helsinki
Puh: +358 9 6128 5700
Avoinna: ma-pe 11:30-24, la 14-24, su 12-17:30


Blogin ollessa vielä reikä isien kuvitteellisissa visiokondomeissa, tarkoitus oli aloittaa ravintoloiden arvostelu periaatteella "let's be real, mul ei oo rahaa". Mutta ei. Insinöörin palkalla on helppo huudella vaikka ei edes valmis insinööri olisi. Mitäpä siinä puolivalmis, totaalisen köyhä juristi sanoisi? No, esimerkiksi näin: mjoo, niinnojoo, onhan mulla se Mastercard. Tuetkin taitaa perkele kohta tulla.

Vaikka Vallilan Judge Dredd köyhä opiskelija onkin, on hän käynyt Töölönrannassa aiemmminkin syömässä gratuitement corruptiondéjeuner (korruptiolounaita) au nom de employeur, nöf nöf. Ja se oli bon.

Parkkeerattuamme asiaankuuluvan kulkupelimme tarpeellisen matkan päähän ravintelista ja otettuamme pakollisen rankkasateen niskaamme, eteemme avautui ympäristöön hyvin maastoutettu Ravintola Töölönranta. Pöytävaraus pojille oli kuin hanskassa olisi Tiitisen lista, eli not our usual cup of tea. Sisään tultaessa fiilis ei todellakaan ollut kuin Demareiden kevätkokouksessa Urpilaisen saarnatessa punaisia arvoja. Tuhlaajapoikiemme olo oli ennemminkin kuin valtiovarainministerillä, vaikka kassa on tyhjä ja velkaa otetaan. Henkilökuntaan kuuluva juippi otti meidät vastaan kliinisen neutraalisti ja hyvällä maulla ja palvelu oli todellakin asiantuntevaa.


Tämänkertaiseen ravintolaan menimme äyriäisviikkojen vuoksi, joten ruokalistaa ei pahemmin tarvinnut yytsiä. Alkuruaksi rahakkaampi ja mahakkaampi ystävänne tilasi marinoitua lohta lisukkeilla. Tosin lisukkeina ei voida ymmärtää hiilihydraatti-pitoista perunatärkkelystä tai muuta vatsaonteloa täyttävää tavaraa, vaan kyseessä oli piparjuurikreemiä (kyllä juuri sitä samaa, mitä joka joulu vedät graavilohesi päälle), tillikurkkua sekä hyytelöityä soijaa. Itse lohi oli juuri niin erinomaista mitä voit odottaa tämän tasoiselta kapitalistimekalta. Paksuja n. 1,5cm paksuisia viipaleita, joiden tekstuuri lähenteli vastasyntyneen kuutin rasvakerroksen pehmeyttä olematta lainkaan samalla tavalla sitkeä kuin perheesi joulupöytään ostama naapurin Erkon itsepyydystämä Tuusulanjärven kuha, jonka Erkki valehteli vaaleasta lihasta huolimatta loheksi. Jos olet raa'an kalan ystävä tiedät tasan tarkalleen miltä graavilohen tulee näyttää ja maistua. Enkä nyt tarkoita silakan ödöörin omaavaa rouvas henkilöä, jonka "lähes" selvinpäin raahasit Alabamasta kotiisi. Paskapuheet sikseen, soijahyytelön käyttötarkoitus lohen kanssa ei auennut raadille aivan heti, mutta maistettuamme sitä huomasimme tämän sushimaisen flavorin jonka se tarjosi. Lohen päälle ripoteltu merisuola oli kirsikka tämän kakun päällä. Hintaa herkulle Töölönranta pyöräytti ihan kivat 14 EU-markkaa. Hinta oli ravintolan yleiseen hintatasoon nähden sopusoinnussa eikä erottunut listalta mitenkään erityisen kalliina alkupalana, mutta ruotsinlaivalta saa nykyisin lavan olutta samaan hintaan. Kelaa sitä ...

Äyriäissplatter oli siis illan pääruoka. Isolle splaterille hintaa kertyi 50 euroa kahteen pekkaan, joten hinta loppujen lopuksi oli varsin kohtuullinen. Nilviäisiä lautaselta löytyi runsaalla kädellä aseteltuna jos jonkinmoista. Ensimmäinen miinus tosin tulee heti alkuun ostereiden loppumisesta, johon kyllä saimme suurilla supliikkitaidoillamme puhuttua yhden parin selkärangattomia lisää. Lisukkeina löytyi kolmea erilaista dippiä (curry valkosipuli jugurtti, rhode island ja creoli remoulade) sekä punasipulivinaigrette.

Raati lähtee purkamaan vyyhtiä loogisen-epäloogisella-logiikalla vastamyötäpäivään huovaten upottamalla kulmahampaansa ensimmäiseksi valkojalkarapuun. Valkojalkaravusta mieleen jäi normaalia pehmeämpi, mutta miellyttävä koostumus. Maku oli odotettavasti katkarapumainen ja oikeastaan erottui normi shrimpistä vain kokonsa puolesta. Ihan kiva katkis kaiken kaikkeaan.

Tulevaa kesää enteillen splätteristä löytyi kahdenlaista grillattua rapua, tiikeri- ja jokirapua. Mielipiteet jakautuivat tiikeriravussa kahtia, toinen tykkäsi, toinen ei niinkään. Tiikeriravulla voisi kuvitella olevan kaikki mahdollisuudet lautasen kuninkaaksi, mutta jostain syystä tiikeri käyttäytyi kuin black Tiger ja petti. Mutta kuten sanottu, mielipiteet ovat kuin perseenreiät ja kaikilla on sellainen. Myös meillä. Jokiravussa mielipiteet yhtenivät ja molemmat pitivät tästä tulevan kesän ykkösherkusta, jos vain kenolomakkeen numerot kohtaavat teeveessä arvottujen numeroiden kanssa. Ulkonäöltään Matti Vanhasmainen jokirapu ei ollut maultaan lainkaan maakuntakaupoissa ryvettyneiden kepulaisten kaltainen vaan grillihiilen selkeä. Toimitus huomauttaa empiirisen tutkimuksen kautta, ettei grillattujen rapujen saksia voi imeä kuten keittettyjen serkustensa. Mieleen tulee lähinnä golfpallon imeminen puutarhaletkun läpi.

Tunafish is oceans chicken. What a load of bullshit! Merirapu on meren kana, ainakin Vallilan Päällikön mielestä ja eritoten curry-majoneesin kera. Patolan Paronin hienostuneet makunystyrät nauttivat ravun tuottamasta ei-kanamaisesta mausta, tähän lisäten vielä katkaravulle ominaisen purupinnan times 2, niin voidaan tälle merimadolle heittää yläfemmat, tuplana.

Rapu osio on hyvä päättää molempien suosikkiin, savustettuun katkarapuun joka eli nimensä mukaisesti. Maku oli loistavan savumainen, rapuja oli paljon ja ne toimivat myös ilman dippiä. Bien!

Rapujen lisäksi spätteriltä löytyi kahta erilaista simpukkaa. Vihersimpukasta ei juuri positiivista sanottavaa ole. Koostumus oli sitkeä ja jänteinen kuin Ato Boldonin reisi eikä makua pelastanut edes runsas sitruuna. Epic fail. Myöskään sinisimpukka ei tuottanut katsomoon aaltoja, vaikka maku olikin selkeästi parempi kuin vihersimpukassa. Sinisimpukoiden suurin ongelma löytyikin laadunvarmistuksesta. Myönnämme, etteivät gastronomiset taitomme ole Anthony Bourdainin siivittämällä tasolla, mutta yhteen ääneen lausuttuna voimme todeta Tanskan maalla olevan jotain mätää jos osa simpukoista maistui lähinnä eiliseltä perunamuusilta. Perunamuusimainen koostumus oli kuitenkin pientä verrattuna simpukoista löytyneeseen hiekkaan. Hyihyi ja sormen heristys. Anteeksiantamatonta.

Kaiken kaikkiaan Ravintola Töölönrannasta jäi positiivinen, joskin hieman pliisu jälkimaku. 25 eurolla per lärvi syötävää riitti useamman tunnin bakkanaaleihin. Erityistä kiitosta Töölönranta saa palvelusta ja hieman ehkä yllättäen musiikista. Taustalla soi muun muassa Saint Germainia ja Mc Solaria. Vallilan Turistin tuomioksi räjähtää kolme (3) pyrpylää. Syömään tänne voi tulla uudemmankin kerran kun pätäkkää löytyy joskus enemmän. Kirjoittaja on kuitenkin mielummin vakavasti p.a kuin Timo T.A.

Ogelin Oiva Insinööri on hieman enemmän optimistisempi mitä tulee arvosanoihin. Ensimmäinen oikeasti mainitsemisen arvoinen asia oli asiakaspalvelu. Tarjoilijan tuottama palvelu toimi kuin junan vessa. Voisin väittää tarjoilijan käyneen tämän 3h ruokailun aikana n. 15 kertaa kysymässä miltä ruoka maistuu, tyhjentämässä roska-astian sekä täyttämässä vesikannun ilman, että se olisi ollut millään tavalla häiritsevää. Luultavasti myös perse olisi vessassa pyyhitty, jos olisi vain kehdannut sitä pyytää. Kunhan hintaa ei katso liian kriittisellä silmällä, niin arvosanaksi voi antaa helpon vitosen (5). Mutta simpukoissa ilmenneet laatuvirheet pudottavat arvosanan neljään (4) iskuporavasaraan. Jälkikäteen katseltuna ihmetyttää kun matkassa on tuleva juristi ja diplomi-insinööri, eikä siltikään kumpikaan saanut sanaista arkkuansa auki valittaakseen perumuussin makuisista ja hiekkaisista simpukoista... You can't beat em all!