Ristorante Gastone
Korkeavuorenkatu 45
00130 Helsinki
Tel. +358 9 666 116
Fax +358 9 666 118
ristorante@gastone.fi
Jo edellisessä kirjoituksessa Vallilan oma Judge Dredd valitteli kirjoittajien hairahdusta fine diningin lompakkoa syövään virtaan. Toisaalta pyttipannua ja hernekeittoa saa kotona ja munahampurilainen tuli syötyä edellisenä iltana Kurvin grillillä, joten menköön. Ravintolan valintaan vaikutti myös paikalla oleva, löysillä lanteilla siunattu ruoan ammattilainen Järvenpäästä (kuva alla). Olihan Normihefejen jo aikakin tuoda hieman asiantuntemusta ruokapöytään, joten ruokaa voidaan tällä kertaa tarkastella normaalin mikro-ateria kulinarismin sijasta asiantuntevasti.
Edellisenä päivänä hankittua darudea lähdettiin siis korjaamaan fine diningin merkeissä Ristorante Gastoneen Korkeavuoreen. Kuten nimestä keskivertoa korkeamman äo:n omaava henkilö voi päätellä, on kyseessä italialainen ravintola. Ja kuten etelä-eurooppalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu, kaikki tehdään hieman myöhemmin. Näin toimi myös raatimme, brunssia/lounasta syötiin klo. 15. Ravintola olikin lähestulkoon tyhjä toimistorottien ja dilberttejen jo palattua takaisin kuutioihinsa eivätkä "tie naisen housuihin käy kalliin punaviinin ja päivällisen kautta" -pariskunnat olleet vielä saapuneet paikalle. Ristoranten miljöö oli miellyttävä ja palvelu asiankuuluvan toimeliasta, olematta kuitenkaan häiritsevää. Dean Martinin & Frank Sinatran "That's amore" kappalettakaan ei tarvinnut kuulla kuin kerran, kiitos jumalille. Ravintolan seinältä löytyy myös älykkyystesti, käykää kokeilemassa. Raati onnistui ratkaisemaan arvoituksen vasta insinöörin puututtua peliin.Matkaan oli lähdetty maksoi mitä maksoi mentaliteetilla ja Jurristi sekä Vieras Kynä tilasivat 4 ruokalajin menun. Hefe nro. 2, aina nälkäinen insinööri, oli juuri syönyt täyttävän lounaan, joten hän tilasikin itselleen ainoastaan kokonaisen kalan. Krapulan korjailun erottamaton osa on tasoittava, johon krapulainen kaksikko, mr. Dredd sekä Ammattilainen, tarrasivat kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Kuumottuneina paikan tasosta keskikalja kuitenkin vaihtui punaviiniin. Tästä päästäänkin jakamaan kehuja heti alkuun. Viinilista oli todella hyvä ja laaja. Ei mitään Aitolehden tissejä, vaan täyttä luomua kaiken lisäksi. Toinen kehuja ansaitseva asia on välittömästi pöytään tuotu leipä. Paikan päällä leivottu leipä oli sopivasti tuhtia ja maukasta. Erityisesti leivän rapea kuori keräsi kiitosta ja Oulunkylän Frank Pappa kehuikin kuorta "ihanaksi". Aitoon italialaiseen tapaan leivän sai kastaa oliiviöljy-balsamiviinietikka mixiin. Jos äidin pikku kulinaristeille kipusi äskeisestä lauseesta palava halu päteä, että se on balsamicoa eikä balsamiviinietikkaa, niin voimme helpottaa ahdistusta neuvomalla kääntymään kaikkitietävän Suomi24 keskustelupalstan puoleen. Muuten nohevasti toiminut tarjoilija ei ilman erillistä pyyntöä ymmärtänyt täyttää ehtynyttä öljyastiaa. Moka ei ollut suuren suuri, mutta hintatasoon nähden virhe on huomion arvoinen. Kaikille teille pikku demareille jotka eivät välttämättä ymmärrä hinnan ja laadun yhteyttä, tiedoksi, että ostaessasi sadan tonnin mersun voit odottaa saavasi paremman nahkaverhoilun kuin ostaessasi satasen korollan naapurin romanilta.
Alkuruaksi CAPESANTE ALLA GRIGLIA, Grillattua kampasimpukkaa korianteri-limekastikkeessa.
Top Chefistä tuttua ja kauan himoittua kampasimpukkaa hetken tutkiskeltua voitiin todeta sen olevan ainakin ulkonäöllisesti onnistunutta. Vieras "Iso kynä" Kynä totesi kampasimpukan esillepanon nätiksi eli näpäksi eikä maustakaan löytynyt huomautettavaa. Simpukat olivat oikeaoppisesti grillattu yhtä nopeasti kuin raatimme selviytyy petipuuhista, eli todella pikaisesti. Ja kuten todettu, ainakaan tämän ruokalajin kohdalla, nopee ei oo häpee. Oikeaoppisuuteen kuuluu myös simpukan grillaaminen vain toiselta puolelta ja simpukan asettelu lautaselle grillattu puoli ylöspäin. Näiden aivan täysin epäolennaisten ja "timo aulankomaisten" faktojen jälkeen voidaan alkupala todeta onnistuneeksi. Maku oli mainio ja koostumus mukava. Makua ja koostumusta voisi paremman puutteessa kuvailla katkarapumaiseksi, joten mikäli katkis maistuu, on kampasimpukka varmasti mieleen. Ainoa miinus alkuruoassa tulee kastikkeesta. Kastikkeessa itsessään ei ollut sinänsä mitään vikaa, vaan lähinnä siinä, että ruokailijamme ovat sen verran tyhmiä etteivät osaa käyttää sitruunaviipaletta ilman, että koko lautanen ui mehussa. Selkeä epäkohta, johon on jollakin keinolla puututtava. Ja ei, minulla ei ole ratkaisua pulmaan. Minä kysyn kysymykset ja sinä, homo, vastaat! Onnistunut ape kuitenkin kaiken kaikkiaan ja vihdoinkin päästyä tätä maistamaan olo oli kuin Satyyrillä joka jahtaa nymfejä ja haluaa tyydyttää halunsa näiden kanssa, eli lisää on saatava. Jurristi lupaakin vaihtaa kesäiltojen kabanossin kampasimpukoihin. Heti kun seuraava palkka tulee...Väliruoka: POLENTA CON LEPRE AL VINO, Polentaa ja punaviinissä haudutettua jänistä.
Väliruoka ei aiheuttanut lähestulkoonkaan samanlaista ooh ja aah ilmiötä kuin alkuruoka. Päällimmäisenä pintaan nousi kaksi asiaa. Ensimmäinen oli välitön mielikuva poronkäristyksestä sekä maun että ulkonäön osalta. Toinen se, että polentasta mieleen tuli puuro. Pöytäkeskustelu siirtyikin välittömästi puuroihin ja velleihin, jotka kaikilta raadin jäseniltä näyttivät menevän housuun ikkunan ohi kävelevän kaunokaisen mukana. Mutta ei ruokaa silti täysin voi lytätä. Poronkäristys on hyvää ja kyllä puurokin maistuu. Ei mikään mieltäylentävä annos mutta mielellään annoksen suuhunsa lapioi. Ja vaikka oletus ruokaa tilatessa tästä kyseisestä annoksesta olikin hieman erilainen, voi väliruoan osalta päättää tuttuun lauseeseen "ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi", ja tarkoitan siis todella riittävästi (annoksen koko kostautui erityisesti tunnetusti pienikokoiselle vierailijallemme).Pääruoka: FILETTO DI VITELLO DA LATTE ALLA GRIGLIA, Hiiligrillattua juottovasikan filettä ja timjamikastiketta. Tomaattirisotto.
Suurista odotuksista huolimatta pettymys. Ensin ulkonäkö: muistaakseni paikan päällä annoksen ulosanti ei tuottanut hetkahduksia suuntaan tai toiseen mutta näin jälkeenpäin kuvaa tutkiskeltuamme havahduimme siihen, että lautasella makaa itse Mr. Hankey 
nojaillen Kaalimatoon. 
Mukana näyttäisi tulleen myös Mr. Hankeyn hieman veltompaa sukua. Mutta toisaalta tällähän ei ole ruokailuhetkeen merkitystä koska äsken mainittu assosiaatio nousi esiin vasta viikko aterioimisen jälkeen. Tärkein osa-alue eli maku oli myös sössitty, ainakin osin. File oli grillattu osin hiiltyneeksi ja sitkeäksi, johtuen todennäköisesti fileen ei-niin symmetrisestä muodosta. Mutta kun grillaustulos joissakin kohdissa filettä oli onnistunut nappiin, oli maku myös hyvä. Lisukkeena ollut parsa sopi varsan kylkeen. Tosin vierailijamme ei tykkää hitsata tai imeä parsaa, joten hänelle ei juuri mielipidettä tähän syntynyt sen lisäksi, että kiva kun on sesonkituotteita lautasella. Annokseen tilattiin lisuke erikseen listalta ja tällä kertaa päädyttiin tomaattirisottoon, joka olikin positiivinen yllätys. Risotto itsessään oli siis onnistunut, riisit oikeaoppisesti hieman al dente ja maku runsaan tomaattinen. Ongelma kuitenkin syntyi risoton sopimattomuudesta itse pääruokaan. Risoton kuului olla lisuke, mutta tosiasiassa voimakkaan makuinen ja kooltaan runsas risotto olisi yhtä hyvin voinut olla ruokalaji itsessään. Vasikan hento maku jäi auttamatta risoton alle eikä tomaatin maku nyt kuitenkaan ollut ehkä se sopivin vaihtoehto täydentämään vasikkaa. Todettakoon, että muut lisukevaihtoehdot eivät sytyttäneet millään tasolla, joten risoton valinta lisukkeeksi oli helppo sillä hetkellä. Muista lisukevaihtoehdoista saatte esimerkin seuraavan ruoan kohdalla. Pääruoka kokonaisuudessaan kuvaakin hyvin koko menuuta sen epätasaisuudessan. Kokonainen kala (kuhaa) ja salaatti.
Koska Ingenjöör oli syönyt juuri hetkeä aikaisemmin tukevan raksamiehen lounaan, päätti hän tästä syystä jättää sesonki menyyt vastapäätä istuvalle "poika"-duetolle. Tarkoituksena oli hankkia kevyttä proteiini pitoista murkinaa ilman turhanpäiväisiä tärkkelys taideteoksia. Kuha saapui pöytään eleganttiin tapaan kokonaisena, pienen oliiviöljy-yrtti kipon sekä vaihtoehto lisukkeeksi tilatun salaatin kanssa. Yllä olevasta kuvasta voi päätellä, että kuhan asettelu lauteselle oli vähintäänkin skandinaavinen ja olisikin ehkä kaivannut seurakseen idun tai kaksi tuomaan sitä kaivattua ruokatehtonista harmoniaa. Salaatti saa erikoismainintansa ripulimaisuudestaan. Voisi olettaa näin 2000-luvulla EU-direktiivien jollain tapaa määrittävän mitä ruohokasaa voi salaatiksi kutsua. Tai siis on ihan ok, jos mieltää neljä siivua tomaattia ja kaksi lehteä basilikaa oliiviöljyn kanssa olevan salaatti. Kuhasta ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta ei liiemmin mitään erikoistakaan. Tosin kuha on normaalisti hyvin puhdasmakuinen ja neutraali, joten se sopiikin paremmin kevyeksi kenttälounaaksi, kuin hienon illallisen pääruuaksi. Erityistä kiitosta kerää kuhan viereen aseteltu kippo täytettynä oliiviöljyllä ja yrteillä. Oliiviöljy oli kuin viemäriputken asentamiseen tarvittava liukaslubricante (ei todellakaan voi muistaa mitä kamaa niihin oikeasti laitetaan). Öljyllä sai erinomaisesti tasapainotettua kuhan ehkä hieman vaisua makua. Lopulta voidaan mainita tilatun kalan olevan juuri sitä kuin sen voitiin olettaa olevan. Öljy oli pelastus ja kiinteä vesi (salaatti) perseestä. Jälkiruoka: Pannacotta ja marjoja. Jälkiruokana tarjoiltu pannacotta oli hyvä, mutta, kuten koko menu, ei tarjonnut minkäänlaista yllätystä tai orgasmia. Annoksena kuitenkin hyvä ja raikas päätös varsin raskaaseen menuun. Mielummin söisin kuitenkin vieraana olleen kokkimme specialiteettia valkosuklaapannacottaa, mikä tuulimyllyjen kertoman mukaan on jättefin.
Yhteenvetona tämänkertaisesta raflasta voidaan todeta, että Ristorante Gastone ei ole eikä pyri olemaan Michelin-tason ravintola ruoan tai hinnan osalta. Hintaa 4 ruokalajin menyylle kertyi 47 euroa, jonka päälle 10 euroa lasillisesta viiniä. Paremman tiedon puutteessa menun hinta-laatusuhde todettakoon kelvolliseksi. Jos siis mielesi tekee syödä kokonainen menu alku-, väli-, pää-, ja jälkiruokineen, voi Gastonea suositella. Et tule kokemaan yllätyksiä tai erityisiä gastronomisia nautintoja, mutta saat perus hyvän menun suhteellisen halvalla. Kalan hinnaksi kertoivat 24 euroa ja hinta-laatusuhdetta kalan kohdalla tiputtaa raa'asti lisukesalaatti. Ravintola Gastonesta jäi loppujen lopuksi suuhun kovin tasapaksu ja kunnianhimoton maku. Ravintola sijaitsee kuitenkin alueella, jossa kivenheiton päässä ovat niin Chez Dominiques, Carma ja Savoy sekä muita tunnettuja fine dining paikkoja, joille Gastone häviäisi 6-0 niiden omassa pelissä. Gastone on siis hyvä omalla pelikentällään eikä varmasti tule yrittämäänkään olla muuta kuin se on.
Vieraileva raatimme jäsen ilmoittaa antavansa Gastonelle kolmen tähden jallun. Erityis kiitosta ravintola saa panostuksestaan lautasiin, jotka hyväilivät ammattimiehen silmiä sekä kattavasta viinivalikoimasta.
Jurristi läväyttää arvosanaksi keskiverron ja tasapaksun 2,5 pistettä, mikä muutamia pikku juttuja korjaamalla olisi helposti voinut olla myös 3,5.
Raksojen Ruhtinas haluaa ihan jo periaatteestakin olla eri mieltä. Siksi arvosanaksi muodostuu koolingin kiero 3, mutta päätyen samaan kuin "humanistimme", että arvosanan nostamiseksi ei mitä luultavimmin tarvittaisi woodoota, eikä edes tantraseksiä...
Ps. Oulunkylän kruunaamaton prinssi havaitsi taannoisella kauppareissullansa kaupan pakastealtaan tarjoavan samoja pelmenejä kuin Boris ensimmäisessä kirjoituksessamme. Se, että onko asia huono vai hyvä, niin tässäkin tapauksessa kolikolla on kaksi puolta. Voidaan rehellisesti mainita olon olleen varsin kusetettu, mutta voinhan tästä edespäin valmistaa juuri sellaisen satsin näitä one-way-to-happines-palleroita vain keittämällä niitä 10min omassa tefal-kattilassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti