Kustaankatu 7, Alppiharju, Helsinki
Avoinna:
Arkisin 9 - 22
Lauantaisin 11 - 22
Sunnuntaisin 11 - 22
Maanantaisin suljettu.
Vapaa pääsy
p. 041 783 9069
Huhhuijaa, laiskuuden ja HSL:n lakon kalvaessa mieliämme, päätimme antaa 1.2 litraisen Yariksen hyristä kohti Kalliota. Matkan aikana korviimme ei kantautunut Sakke Järvenpään & torttutukkien johtaman puna-armejan kuoron mahtavaa hoilotusta, mutta saavuttuamme pelimestoille silmiimme osui perestroikan punainen markiisi, asiaankuuluvasti eksoottisen tanssiravintolan vieressä. Haaveet neuvostoromantiikasta kuihtuivat kuin Gorbatshovin haaveet jatkokaudesta nähtyämme ravintolan, joka toi mieleen lähinnä jokakadunkulmaisen kebab-pizza-kurdi-otatko-valko-sibiliä-ravintolan keltaisine teippeineen ja take-away tarjouksineen. Tästä huolimatta marssimme tahdissa sisään.
Ravintolan interiööriin ei odotettavasti oltu juurikaan panostettu, mutta ihan sama. Valkoisesti maalattuja seiniä koristivat maatuska-mamman kutomat ryijyt jonka lisäksi ainoat asiat jotka muistuttivat itä-rajan taakse sjoittuvasta tyylistä oli tv:stä raikaava venäläinen saippuasarja sekä muutama kyrillisin kirjaimin raapustettu kirja. Täällä ei selkeästi muistella Setä Aurinkoista. Toisaalta pikaisen googlauksen perusteella kyseessä ei ollut venäläinen vaan ukrainalainen ravintola, toim. huom.
Epäolennaisista asioista tärkeämpiin. Ravintalon tunnelma raffista sisuksesta huolimatta on todella lämmin. Kokki ja isäntä, nimetkäämme hänet vaikka Borikseksi, on ainoa sisustuselementti, jonka tämänlainen ravintola tarvitsee. Vastaanotosta sai vieraanvaraisen vaikutelman joka väkisinkin nostaa hymyn naamalle.
Ruokalista koostuu päivittäin muuttuvasta, noin kahdeksasta ruokalajista. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että mielisi halajaa ihan hirmuisesti blinejä niin saattaa käydä niin, että niitä ei olekaan tarjolla. Voi voi ja kyynel. Ruoka kuitenkin valmistuu tämän johdosta todella nopeasti. Noin kahden sekunnin mietinnän jälkeen päätimme tilata perinteisen eastern border stylen mukaisesti annokset borssikeittoa alkuun. Koska pelkkä keitto tekee korkeintaan katuorvon kylläiseksi päätimme tilata sekä pelmenit että kalatäytteiset ohukaiset. Lucky Aki arvioi aluksi päivän olevan maanantai tilatessaan kraanavettä, mutta Boriksen kertoessa ingenjöör-Jussille päivän oluen olevan Saku ja sen alkuperäismaaksi Viron, alkoi turisti-juristin ajatuksissa kuplimaan mallas, ohramallas, tarkemmin sanottuna Pilsner Urquell.
Istuuduttuamme ehdimme juuri ja juuri avautua sekä vittuilla toisillemme perinteiseen tapaan kun borssi keitto olikin jo pöydässä. Tällaista on siis pikaruoka as it should be, valinta-tilaus-ruoka pöytään less than 10 seconds. Ota mallia Sokoksen mäkki!
Ei niin eksperttimäisesti arvioituna Bors keitto maistui mainiolta appeelta ja juuri sellaiselta kuin sen kuvittelisikin maistuvan. Ihmettelimme kuitenkin sekaan eksyneitä kidney-papuja. Pavuista tuli mieleen lähinnä nuori Mathias Rust punaisella torilla miliisien saartamana. Keittoon oli lisätty perinteisesti reilu lusikallinen smetanaa. Koska toisena syöjänä oli tuttu herkkkusuu-Jussi, olisi lautasen viereen toivonut kupillisen extra-smetanaa. Loppujen lopuksi kuitenkin mainio annos joka toimii erityisesti kylmanä päivänä. Bors keitto päätyi lopuksi Vallilan Judge Dreddin mieliruuaksi.
Borssikeittojen eliminoiduttua ei seuraavaa ruoka-annosta odotellessa ollut tarvetta kehitellä viisivuotis suunnitelmia, kun pelmenit ja ohukaiset jo saapuivat pöytään. Koska on vähintäänkin loogista arvostella ruokalaji kerrallaan, niin aloitetaan pelmeneistä. Pelmenit ovat siis jauhelihatäytteisiä taikinanyyttejä. Kyytipojaksi Boris oli läväyttänyt tällä kertaa kaksi lusikallista (tässä on selvä matemaattinen polku ...) smetanaa (saattoi myös olla ranskankermaa evt.) sekä sievän läjän chilihässäkkää. Jiiri-Jussin hampaiden puhkaistua pelmenin ehkä hivenen niljakkaan kuoren sisältä paljastui kaikki talven 1939 neuvostoarmejan sotilailtaan piilottamat rasvat. Tämä voinen makuräjähdys olisi vähintäänkin terminoinut herkimmän vegaanihipin suoliston, nyt ei kuitenkaan paska haissut eikä balalaika soinut. Käräjäoikeuden tulevan laamannin mielestä pelmenin niljakas ulkopinta muistutti lähinnä kiveksiä. Loppuhuomautuksena todettakoon, että pelmenien runsas rasvainen täyte heittelee ilmoille tätä kirjoittaessa haisevia vastalauseita.
Moving on. Täytetyt ohukaiset jättivät myös jokseenkin kaksijakoiset tunnelmat. Ohukaisten taikina oli vallan mainiosti maustettu, mutta täytteenä ollut kalamureke ei maistunut juuri miltään. Sama jos olisi mutustanut lettuja au naturel. Muutenkin annosta tilatessa mielikuvana oli saada täytteeksi esimerkiksi kylmäsavulohta. Vaaka tässäkin painuu kuitenkin sinne positiiviselle puolella, mutta vain hivenen verran.
Kaikeen kaikkiaan Ravintola Pelmenit jätti hyvän fiiliksen, erityisesti isäntä Boriksen johdosta, josta myös muut ravintolan asiakkaat silminnähden nauttivat. Paras tapa nauttia ruoasta olisi ehdottomasti isommalla porukalla ja ilman autoa. Annokset huusivat seuraansa jääkylmiä votka näkäräisiä suolakurkkujen kera. A-oikeuksia odotellessa...
Yhteenvetona todettakoon, että Ravintola Pelmenit jätti positiivisen maun. Varsin kohtuullisten hintojen vuoksi sinne myös mielellään palaa takaisin.
Vallilan Judge Dred julistaa tuomioksi kolme pykälää viidestä ja päättää pitäytyä ensi kerralla ravintolan mainioissa keitoissa.
Oulunkylän Frank Pappa sivaltaa arvosanaksi kaksi vasaraa ja yhden sirpin. SI-mittayksiköillä ilmoitettuna siis 2,5 yksikköä. Vaivaamaan jäi fakta, että ravintolan ainoa vaatenaulakko oli sijoitettu yhden ruokailupöydän viereen / päälle. Hetken pohdittuani tulin lopputulokseen "teknik, sano ryssä ku saranan näki".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti