Vihannes – Mies vai ruoka?

Vegemesta
Vaasankatu 6
00500 Helsinki
www.vegemesta.com

Gastronauttimme ovat tällä kertaa perehtyneet eettiseen pikaruokaan. Henkilöille jotka blogistejamme yhtään tuntevat, tuskin tulee yllätyksenä, että kirjoitusvastuu tämänkertaisesta ravintolasta on annettu Oulunkylän Frank Papalle eli herra TKK:lle. Viiltävää analyysia s'il vous plait nönnönnöö oui.

Mielessäsi saattaa olla rasvainen-epäterveellinen-mutta-niin-hyvä-roskaruoka eli ns. pikaruoka, kun olet painanut pitkää päivää toimistolla facebookatessa tai työmaalla röökiä poltellessa. Tällöin tällä ”kaloripläjäyksellä” on vain primitiivinen tarkoitus tyydyttää ihmisjätteen energiavaje. Kun kahden pullan puoliskon väliin istutetaan jauhelihapihvi, juustoa, majoneesia ym. vulgaarin ja joskus vähintäänkin epäilyttävän näköistä eturauhasmäskiä, mmm… kyllä mies nauttii. Tämä siis aikaa ennen kuin julkkikset ja muotilehdet ovat alkaneet vannoa kasvisruuan nimeen. Kasvisruuan puolestapuhujat kertovat sen olevan ekologista ja vähintäänkin pelastavan maailman pahalta ruuan massatuotannolta, missä sikojen ja muiden farmieläinten ihmi…eläinoikeuksia riistetään törkeästi. Kyllä sialla tulee olla oikeus siinä missä ihmiselläkin...

Jos nyt rehellisiä ollaan niin faktahan on, että lihakilon (härkää, sikaa, aasia, paviaania jne.) tuottaminen kuluttaa energiaa enemmän kuin kilo jäävuorisalaattia. Se, että nämä kaksi tuotetta ovat millään tavalla vertailu kelpoisia, on mielestäni vähintäänkin kyseenalaista. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta itse olen aina kuullut vain puhuttavan, että kasviksia on ekologisesti halvempi tuottaa, mutta sitä ei koskaan ole skaalattu lihan sisältämään energiamäärään. Empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että kiinteänvedensyöjät painavat harvoin yli 80kg, toisin kuin horisontaalisesti haasteelliset ihmiset, jotka vetävät lihaa alas kurkusta. Tapauksia normaalijakauman ulkopuolella toki on, mutta tilastollisesti tällä ei ole juurikaan merkitystä.

Nyt kun vuotohanat on avattu ja vähintäänkin keskustelua aiheesta saatu herätettyä, voidaankin siirtyä arvostelemaan Helsingin Kalliossa sijaitsevan vegetaristi pikaruokala Vegemestan antimia. Paikkahan ei millään muotoa erotu kuppiloiden ja porttoloiden välistä, muutoin kuin vihreällä kyltillään. Sisään tultaessa sieraimessa ei leiju poltetun lauantaimakkaran käry. Ruokalistalla on monelle lihanystävälle joitain täysin vierasperäisiä sanoja, kuten marinoitu tofu, vegan schnitzel leivitetyllä vehnäproteiini pihvillä sekä soijanakki.
Mutta koska periaatteena on kokeilla kaikkea, jopa kaverin siskoa, niin Työmaan Tohtori valitsi listalta vegan schnitzelin ja Talousrikosten Tuleva Taitaja otti kaupungin suosituimmaksi mainostetun Kippari-hampurilaisen, jonka ”pihviä” näytteli savujuustolla kuorutettu soijapihvi. Kun tofun kääntelijä tiedusteli kumpaan viljatuotteeseen blogistit haluaisivat kasvistuotteensa käärittävän, niin vehnäsämpylä vei voiton ruispohjaisesta sämpylästä. Rehellisesti sanottakoon pettymyksen olleen melkoisen suuri, kun ajatukset toivat mieleen käsin leivotun muhkean sämpylän, mutta eteen kiikutettiinkin Fazerin ei niin tuoreeseen vehnäpuikulaan puettu hampurilainen. En tiedä ihan varmuudella miksi, mutta mieleni valtasi viha ja kusetetuksi tullut olotila. Hampurilainen maistui kuitenkin ihan pätevälle, käytetystä sämpylästä huolimatta. Aasialaisten suosikkimausteesta valmistettu pihvi maistui omalla tavallaan ihan hyvältä, tosin suuren osan teki maukas valkosipulimajoneesi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mieltä mullistava ja vähintäänkin ajatuksia herättävä. Olen aina sanonut, että ei kasvisruoka ole niin paskaa kuin sen voisi kuvitella olevan, mutta kun valinta tulee tehdä soijapihvin tahi fileen välillä, niin valinta on melkoisen selvä. Jotkut kovan luokan aktivistit voisivat argumentoida väittäen soijapihvistä saavan aivan minkä tahansa lihan veroisen oikeilla mausteilla. Koska edeltävä kämppätoverini oli paatunut itujen purija joka tykkäsi silloin tällöin ruokkia myös minua kasvisruuillansa, voin yhtyä väitteeseen, että kasvisruuastakin on mahdollista saada maukasta oikeiden mausteiden avulla. Aina se ei kuitenkaan ole vain se maku-faktori vaan joskus tässäkin blogissa mainittu ruuan tekstuuri. Tofu, soijarouhe tai muu vastaava lihan korvike ei vain pysty tarjoamaan samanlaista purupintaa, joka syntyy vain oikeasta lihasta. Se ihminen joka väittää soijarouheen muistuttavan jauhelihaa, joko valehtelee tai on muuten vain tyhmä.

Vegemestan arvosteluun palatakseni, hampurilainen oli hyvää ja voisinkin kuvitella itseni joku toinen kerta kokeilemassa jotain muuta listan tuotetta. Miinuksia tuo jo mainittu Fazerin puikula, mutta myös hinta. Sillä missä mäkkärissä koko läskiannoksen hinta on 6€, niin Vegemestassa samalla hinnalla saat pelkän hampurilaisen, jonka kokoluokka on hivenen alempi kuin Hesen kanahampurilaisessa. En rehellisesti osaa sanoa mitkä ovat hampurilaisen todelliset valmistuskustannukset ja siitä saatavat katteet, mutta tämän hintaisena Vegemestan tuotteet tuskin tulevat koskaan suuremman kansanryhmän suosioon vaan pysyvät ennemmin sille asetetulla paikalla eli erikoisruokaravintolana. Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen Vegemestan on tyytyminen Työmaan Tohtorilta annettuihin 2,5 kakkosneloseen.

Blogin toinen gastronautti, hra. Jurristi pyöräyttää arvosanaksi 2 starbaa. Syynä tähän varsin vaatimattomaan tulokseen ovat Tekniikan miehen jo yllä mainitsemat seikat, päällimmäisinä hinta sekä kuiva sämpylä. Pienellä viilauksella ja hintojen tarkistamisella Vegemestalla olisi ollut mahdollisuudet vaikka 4 tähteen, sen verran hyvä ja lupaava Kippari-hamppari oli. En lähde tässä ottamaan kantaa kasvisruoan eettisyyteen tai terveellisyyteen, katsokaa esimerkiksi Food inc. tai Fast Food Nation ja tehkää omat johtopäätöksenne. Jossain määrin paremmalla omallatunnolla lähellä tuotettua kasvisruokaa kuitenkin syön.

Loppussa palataan vielä TKK:n miehen jo esittelemään palstaan "Asia mikä todella kiertää mun rattaita", vol. 2: On sinänsä ihan ok ja jopa tavanomaista, että kun sinulla on kahvila tai ravitsemusliike kadun varrella, niin sijoitat ikkunan ääreen korkean ns. baaripöydän. Tila-logistiikan kannalta tämä on järkevää, koska tällöin ihmiset voivat paremmin syödä myös seisoaltansa, milloin nämä kuluttavat vähemmän liikkeen neliöitä ja uusille typeryk… maksaville asiakkaille jää enemmän tilaa. Luovana vittuiluna otan päätöksen sijoittaa normaalikokoiset tuolit 130cm korkean pöydän eteen, jolloin jopa Helsingin Sanomien selailusta tulee yhtä vaivalloista, kuin kaktuksen ulostamisesta.

Lörts.